Kenellä on varaa valita?

Sanotaan, että tulevista kevään eduskuntavaaleista on tulossa ilmastovaalit, sillä yksi politiikan kärkiteemoista tällä hetkellä on ilmastonmuutos. On väistämätöntä, että tulevalla hallituskaudella joudumme pohtimaan sitä, millaisilla poliittisilla ratkaisuilla säätelemme Suomea kohti ympäristöystävällisempää tulevaisuuttaa ja samalla myös otamme osaa ja kantaa globaaliin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Ilmastonmuutosta voidaan tarkastella niin globaalista, kansallisesta kuin kuluttajakohtaisesta näkökulmasta. Globaalia tai kansallista näkökulmaa voi pohtia myös kuluttajakohtaisesti, miettimällä millaisia ratkaisuja jokainen ihminen voi tehdä omassa henkilökohtaisessa elämässään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ajankohtainen tietous kierrättämisestä, hiilijalanjäljestä, ympäristöystävällisistä valinnoista ruokakaupassa ja vaateostoksilla, on varmasti tavoittanut jokaisen kuluttajan vuosien saatossa mainonnan ja median eri kanavien kautta. Keskusteluissa ja mainonnassa Ilmastonmuutoksen hillitsemisestä painotetaan usein myös, että jokainen voi pienillä arkipäivän valinnoillaan vaikuttaa asiaan osaltaan. Että jokainen pystyy pienilläkin arjen valinnoillaan tekemään päivittäisen ekoteon maapallon hyväksi.

Entä jos ihmisellä ei olekaan varaa valita?

Kun ihmisellä ei arjessaan ole varaa valita, ostaako hän Espanjasta lentokoneella maahan tuotettuja puoliraakoja tomaatteja vai perniöläisellä lähikasvihuoneella rakkaudella tuotettuja mukavan punaisia tomaatteja, ilmastonmuutosnäkökulmaa enemmän valinnassa painaa arjesta selviytyminen. Se globaali valinta, että espanjalainen viljelijä on saattanut käyttää tomaattien kasvatuksessaan haitallisia kasvimyrkkyjä ja laitonta siirtolaistyövoimaa, painaa vaakakupissa tomaattiostosta tehtäessä todennäköisesti vähemmän, kuin se, että kuluttajan on mietittävä miten saada rahansa riittämään myös seuraavalla viikolla.

Vanha suomalainen sanonta, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, on menettänyt nykyisessä kulutusyhteiskunnassamme merkityksensä. Köyhän on ostettava sitä, mihin hänen rahansa riittävät. Pienituloisen on trendikkäästi ja ympäristöystävällisesti suosittava joukkoliikennettä, jos hänen tulonsa eivät riitä autoon, autovakuutukseen ja bensaan, vaikka päivittäinen työmatka vaatisikin kolmen eri joukkoliikenneyhteyden aikataulujen yhteensovittamista päivittäin. Toisaalta voi olla, että saman pienituloisen on ostettava se ympäristöä saastuttava 15 vuotta vanha auto, koska hänen ei ole mahdollista päästä työpaikalleen yhdelläkään joukkoliikenneyhteydellä ja kituutettava pienellä palkallaan espanjalaisia tomaatteja kaupasta valiten, koska suuri osa palkasta kuluu myös toimeentulonhankkimisen takaavan auton ylläpitoon.

Ympäristöystävällisyys tai ilmastonmuutoksen tiedostaminen ei ole pelkästään kiinni arjen pienistä valinnoista, vaan siitä että ihmiset eivät ole yhteiskunnallisesti tasa-arvoisessa asemassa tehdessään arvovalintoja.

Avain globaaliin ilmastonmuutokseen hillitsemiseen maailmassa, jossa maailman kahdeksan rikkainta ihmistä omistavat yli puolet koko maapallon rahavarannoista, on köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden kitkeminen. Sitä se on myös kansallisella ja kuluttajakohtaisella tasolla.

Tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen meistä jokainen voi osallistua ilmaiseksi – äänestämällä.