Mistä on tulevaisuuden Minna Canthit tehty?

Vanhempi tyttäreni oli muutama vuosi sitten erittäin kiinnostunut avaruudesta. Kirjastosta etsittiin ja lainattiin kaikki maailmankaikkeutta käsittelevät kirjat, netistä kaivettiin tietoa mustista aukoista ja planeetoista ja kotona rakenneltiin avaruusalusmajoja. Yhtenä päivänä eskarista palasi itkuinen ja pettynyt lapsi. Leikkien tiimellyksessä eräs poika oli nauranut ja todennut että tyttäreni avaruusinnokkuus oli turhaa, koska tytöistä ei kerta kaikkiaan voisi koskaan tulla astronautteja. Astronautteja voisi tulla vain pojista. Lapset ovat lapsia, ajattelin ja yritin parhaani mukaan selittää, että asia ei todellakaan ole niin. Tytöt voivat opiskella ja olla kiinnostuneita ihan tasan tarkkaan samoista aiheista, kuin pojatkin. Tyttärestäni voisi tulla ihan samalla tavalla astronautti tai avaruustutkija, kuin kenestä tahansa muustakin.

Pieni loukattu mieli tasaantui, mutta jokin asiassa jäi vaivaamaan ja suututtamaan itseäni. Ja suututtaa edelleen. Tiesin nimittäin valehdelleeni. Edelleenkään ei tällä vuosituhannella ole itsestäänselvyys, että tytöistä voisi tulla astronautteja samalla tavalla kuin pojista. Ei ainakaan välttämättä ihan samalla uurastuksella, kunnianhimolla tai ainakaan välttämättä samalla palkalla.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Liputuspäivän Canth sai kalenteriimme vasta vuonna 2003, vaikka hänen sanomansa ja ajatuksensa eivät ole juuri 150 vuodessa ajankohtaisuutensa kanssa juurikaan muuttuneet. Canth otti rajustikin sen aikaisessa yhteiskunnassa kantaa naisen asemaan, tasa-arvoon, ihmisarvoon ja eriarvoisuuteen. Canthia kritisoitiin ja hän sai osakseen rajuakin vihapuhetta, koska nosti esille aiheita ja asioita, jotka olivat rumia ja joista ei olisi saanut puhua. Ainakaan naisena.

Canth oli myös kovin kiinnostunut vallasta ja sen vaikutuksista erityisesti niihin ihmisiin, joilla oli valtaa vain vähän. Canth ymmärsi, että yksi vallanpitämisen keinoista oli ihmisten pitäminen pimennossa valistukselta ja tiedolta ja siksi hän puhuikin erityisesti koulutuksellisesta tasa-arvosta ja oli turhautunut siitä, että naisia pidettiin älyllisesti sivistymättöminä samaan aikaan, kun heidän opintomahdollisuuksiaan oli säädelty tiukasti esimerkiksi avioliittoinstituution kautta. Aviomies kun määritti oman valistunäkemyksensä kautta sen, oliko vaimolla oikeus tietoon vai ei.

Minna Canth myös ymmärsi, että yhteiskunnalliset rakenteet muuttuvat hitaasti. Mutta silti tiedostamistyö ja valtarakenteiden muuttaminen kuuluu meille kaikille. Canth kirjoitti : ”Aatteet vaihtuvat, yhteiskunnallinen olotila vaihtuu, mutta ihminen pysyy ihmisenä”.

Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2018 korkeimmat keskiansiot olivat 42-vuotiailla miehillä. Vastaavasti naisten keskiansiot ovat noin 800 euroa pienemmät, kuin miesten. Tuloero on selvä kaikissa tuloluokissa ja kasvaa, mitä suuremmat keskiansiot ovat. Vähiten ansaitsevat 17-30-vuotiaat naiset, keskimäärin noin 1500€/kk.

Emme ole siis kulkeneet kovinkaan onnistuneesti kohti sitä tasa-arvoista ja vapaan sivistyksen yhteiskuntaa, josta Minna Canth jo seitsemän lapsen yksinhuoltajana haaveili. Syitä on varmasti monia, mutta näkyvimmät ja tuntuvimmat asiat ovat tapahtuneet ihan viimeisen neljän vuoden aikana.

Hallituksemme on leikannut koulutuksen määrärahoista, kurittaneet erityisesti pienipalkkaisia ja naisvaltaisia aloja KiKy-sopimuksellaan ja lisänneet tuloerojen kasvua mm. veropolitiikallaan.  Canthkin ymmärsi saamansa aggressiivisen vihapuhepalautteen perusteella, että ihmisten tyytymättömyys ja viha kumpuaa eriarvoisuuden kokemuksesta. Kun kuilua väestön sisällä kasvatetaan, he eivät enää vihaltaan näe tyytymättömyytensä lähtökohtia, vaan toisensa vihollisena ja lopulta syövät toisensa hengiltä. Metsä häviää puilta ja muutoksen tuulet sammuvat vihan liekkeihin.

En halua enää valehdella. Haluan luvata nuorimmalle tyttärelleni, että ihan oikeasti hänestä voi tulevaisuudessa tulla lakimies, palomies tai astronautti. Että esteenä ei tässä yhteiskunnassa ole kuin oma sinnikkyys ja tahto taistella unelmiensa puolesta. Että häntä arvostetaan tulevaisuudessa työssään osaamisensa ja kykyjensä kautta, eikä sen kautta, onko hän jo perustanut tai perustamassa perhettä, tai onko hänellä sukupuolensa vuoksi kykyä oppia, ajatella tai innovoida jotakin uutta.