Anna mun kaikki kestää

Aloitin viikko siten mainostamaan poliitikko-sivujani Facebookissa. Olin varautunut siihen, että varmasti sivumainokselleni löytyy kommentoijia laidasta laitaan. Ja kappas, viikon aikana olen saanut enemmän kuin koskaan kommentteja ja nauru-tykkäyksiä miehiltä, joita yhdistää yksi ja sama tekijä sen lisäksi, että he ovat kaikki kantasuomalaisia miehiä. Jokaisen heidän sivuiltaan löytyy linkkejä, jotka liittyvät tavalla tai toisella maahanmuuttoon tai naisten aseman puolustamiseen raiskaustapauksissa.

Puhuimme tänään työpalaverissa sosiaalialalla kohdattavasta väkivallan uhasta ja sen ilmenemisestä. Väkivallan uhan kokemus on subjektiivinen kokemus, jota määrittelee myös se, mitä jokainen ymmärtää väkivallalla ja millaiset asiat koetaan väkivallaksi. Toiselle sanallinen uhkaaminen on jo väkivaltaa, siinä missä toinen ei vielä koe fyysistä loukkaamattomuuttaan koetelluksi pienestä tuuppimisesta. Huomioitavaa on kuitenkin se, että väkivallastakin tulee arkipäivää ihmisille, joille sen uhka on läsnä kokoaikaisesti. Tällöin voi käydä myös niin, että kynnys sille, mikä on sallittua ja mikä ei, mataloituu ja tietyistä toimintatavoista tulee salakavalasti hyväksyttyjä.

Vuosi sitten #metoo-kampanja nosti esiin elokuva-alan kautta maailmalla ja Suomessa sen, miten hyväksytyksi miesten ja naisten eriarvoinen kohtelu on tullut yhteiskunnassamme. Kun lehdistö herkutteli päivittäin #metoo-otsikoilla, ihmiset kyllästyivät. Alkoi vastareaktio. Useammankin ihmisen sosiaalisen median päivityksissä ja palstoilla puhistiin siitä, miten herkkänahkaisia ihmisistä on tullut. Kyllä nyt pientä taputtelua ja ulkonäön kommentointia pitää sietää ja kai nyt naisten, jotka laittavat itsensä tyrkylle, on siedettävä myös pientä arvostelua ja lähentelyä.

Ei pidä. Törkeää käytöstä, vähättelyä, aliarvioimista, seksuaalista lähentelyä ja epätasa-arvoisuutta ei pidä koskaan sietää tai hyväksyä. Kun kukaan ei uskalla sanoa, että Keisarilla ei ole vaatteita, tulee valheesta totuus jota ei haluta, eikä uskalleta, korjata.

En aio hyväksyä tai sietää yhdenkään Tero-Petterin ala-arvoista kommentointia, joka ajattelee että somemaailman katveista on ok huudella naisille mitä sylki suuhun tuo ja samalla esittää olevansa todella huolestunut naisten raiskatuksi joutumisesta ja kohtelusta tässä yhteiskunnassa. Olen myös erittäin huolissani sen Jarmon miespuolisesta jälkikasvusta, joka olisi halunnut maistella vaalituheroani kommentoimalla siitä mainokseeni. Se, että olen asettunut omilla kasvoillani esittämään mielipiteitäni julkisesti, ei madalla epäkohteliaan ja epäasiallisen käytöksen hyväksymisen kynnystä yhtään.

Käytöstavat ovat kaikille ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai uskonnollisesta taustaan katsomatta ilmaiset.