Haloo, täällä sote-työntekijä, kuuleeko kukaan?

Olen kuluneen vuoden aikana esimiehenä rekrytoinut suhteellisen pieneen julkisen puolen lastensuojelun perhekuntoutusyksikköön viidesti ihmistä vakituiseen perheohjaajan työsuhteeseen.

Olen työskennellyt asiakasperheen kanssa, joka kertoi perhekuntoukseen tullessaan heidän asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän olevan järjestyksessään seitsemäs- kuluvan vuoden aikana.

Olen kuluvan vuoden aikana työskennellyt myös useamman sosiaalityöntekijän kanssa, jotka ovat uupuneet ja vaihtaneet työkenttää, jopa alaa, koska eivät ole kyenneet suoriutumaan työtaakastaan ammatillisesti ja eettisesti työtään tehden.

Eettinen stressi voidaan määritellä kuormitukseksi, jota syntyy tilanteissa joissa joutuu tinkimään omasta työnlaadustaan tai työskentelemään omia periaatteitaan vastaan. Tällaisia tilanteita voivat luoda esimerkiksi aikapaineet tai resurssipula.

Keväällä 2021 SAK:n työelämäbarometriin vastanneista työntekijöistä joka kolmannes kertoi, ettei pysty tekemään töitään niin hyvin ja huolellisesti kuin haluaisi.

Määrä on hälyttävä. Samaan aikaan kun tiedämme sosiaali- ja terveysalaa uhkaavan järisyttävän työvoimapulan, sote-alalla jo työskentelevistä ihmisistä suuri osa kokee, ettei pysty selviytymään työtehtävistään niin hyvin kuin haluaisi.  Johtamisen ontuminen, organisaatiomuutokset, teknologiauudistukset sekä muut kehittämishankkeet vaikuttavat osaltaan työntekijöiden kokemuksiin siitä, ettei töitä ehdi tehdä riittävän hyvin ja huolella.

Puhumattakaan jo kaksi vuotta kestäneestä globaalista pandemiasta.

Nyt vuoden alusta astui voimaan lastensuojelulain muutos, joka asettaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle asiakasmitoituksen, jonka mukaan yhdellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saisi olla vastuullaan enintään 35 lasta vuosina 2022 ja 2023 ja enintään 30 lasta vuodesta 2024 eteenpäin.

Vasemmistoliitto on ollut hallituspuolueena ajamassa lakimuutosta ponnekkaasti eteenpäin, samoin kuin lakiin jo kirjattua vanhustenhuollon hoitajamitoitusta.

Lakiin kirjatut muutokset eivät kuitenkaan vielä itsessään vähennä tai poista eettistä stressiä, työn kuormittuneisuutta tai sote-alaa vaivaavaa resurssipulaa. Tarvitaan käytännön tekoja, lisärekrytointeja, työmallien muutoksia ja sote-alan vetovoimaisuuden lisäämistä reilulla ja kilpailukykyisellä palkkauksella. Sote-ala ei ole hyväntekeväisyystyötä, jonne ohjautuneet tunnolliset ja empaattiset ihmiset voidaan kuluttaa loppuun ja tuudittautua ajatukseen, että tulijoita alalle kyllä riittää.

On äärimmäisen tärkeää, että Varsinais-Suomen hyvinvointialueen hallintomallia rakennettaessa asiakastyötä vaativissa sote-alantyötehtävissä suorittavien työntekijöiden näkökulmat ja ääni tulevat organisaatiomalleja luotaessa vahvasti esille. Lain mukaisista henkilöstömitoituksista sekä asiakasmitoituksista on huolehdittava ja pidettävä kiinni riittävällä ja ammattitaitoisella henkilöstörekrytoinnilla.

Tasa-arvoiset ja saavutettavat julkiset sote-palvelut taataan vain hyvinvoivan, työssään viihtyvän ja ammatillista arvostusta nauttivan henkilöstön avulla!